maanantai 1. tammikuuta 2018

Yksi mennyt, toinen tulossa

Uusi vuosi on uuden alku. Vuoden vaihtuessa seisomme uuden kodin portailla korkeajalkaiset lasit käsissämme. Raketit paukkuvat. Taava nukkuu omassa huoneessaan. Leijonaneito sulattelee unissaan alkuillan ilotulituskokemusta ja taaperokaverin kanssa leikkimistä.

Mietimme miten nopeasti aika on mennyt. Miten vuoteen sisältyi yrittämistä ja onnistumista, epäonnen hetkiä ja uudelleen ponnistamista. Miten ilon pyörteeseen sekoittui murheen sinisiä värejä. Miten saamme olla kiitollisia monesta asiasta. Taavasta, terveydestä, talosta, toisistamme. Siitä miten hyvä tiimi me omasta mielestämme ollaan.

Vuoden closure oli hyvä. Mennyt 2017 paketoitiin kauniiseen pakettiin ja hyvästeltiin haikein hymysuin. Nyt toivotetaan tervetulleeksi 2018. Vatsan pohjaa kutittaa odotus. Arkemmekin alkaa uutena ja ihmeellisenä kun huomenna mä palaan töihin ja leijonaneito aloittaa päivähoidossa. Jännää! (Varsinkin aamuheräämiset, jotka ei ole mun eikä Taavan juttu..) 

Alkavaan vuoteen kohdistuu toiveita, odotuksia. Vuoden päästä tiedämme millä värein tuleva 365 päivää sävytettiin. Siihen asti koitan elää kuluvassa päivässä, makustella käsillä olevia hetkiä ja noudattaa isoisoäitini sanontaa:

"On kuin on, käy kuin käy."

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulun alla

Aaton vastainen yö. Taavan kummitädiltä saatu testiliuska oli yksiviivainen arpa. Hiljaisuus. Tulosta ei tarvise arvailla ku menossa dpo16. Huokaus. Olisihan se ollut kliseisyydessään lähes siirappimaista plussata näin jouluna..


Tänään painumme hiljaisina tervantuoksuiseen joulusaunaan. Haikeudella mietimme toivetta, joka hiipuu pois ulottuviltamme. Yön nukumme puhtaissa lakanoissa. Heräämme aattoon. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen. Syömme hyvin, kestitsemme läheisiä, odotamme pukkia pienen tonttutytön kanssa. Olemme kiitollisia niistä kaikista toiveista, jotka kohdallamme ovat toteutuneet <3 Ehkä tämänkin aika koittaa vielä.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ei testin testiä

Aiemminkin on tullut avauduttua raskaustestin tekemisen ankeudesta. Siitä miten turhauttavaa ja surullista on kun verkkokalvoihin polttomerkitään kuva yksinäisestä viivasta tai armottomasta "not pregnant" tekstistä. Meillä onkin siinä suhteessa "käynyt tuuri". Vuodot ovat pääosin alkaneet 2-4 vrk ennen testipäivää. Mitään testejä ei ole kuukausiin tarvittu. Eikä niitä ole kaivattu. Ennen kuin nyt.

Lyhyesti: itsenäisyyspäivän jälkeen päästiin pikainssiin. Toimenpide oli tavallista mutkikkaampi, mut ylilääkärin osaamisella luovutustavara saatiin määränpäähän. Lähtiessä kuultiin et 8:sta oljesta jäljellä enää on kaksi. (Jossain inssissä on siis jouduttu sulattamaan 2 olkea.) Tällä kertaa tavara oli priimaa; eteenpäin liikkuvia yli 10milj. Ajoitus nappi. Ovulaatiopistosta oli jo ollut aamulla, kovemmat kivut tulivat inssiä seuraavana yönä. Kiinnittymiskivuksi ounasteltavaa keskipistoa ilmestyi 5 päivää myöhemmin.

Omatoimisesti Eira käytti kaappista löytyvät Lugesteronit, joita riitti keskiviikkoon asti. Nyt odotellaan - kuukautisia. Kuukautistuntemuksia oli jo kp25, eli dpo 10. Luget viimeksi pitivät vuodon poissa, mutta kierto alkoi alusta heti seuraavana päivänä kun mollukat jätti pois. Eli se hetki ois tänään, huomenna.

Nyt elellään dpo15. Ikuna ei olla näin pitkällä oltu. Jos kuukautiset eivät alakaan..  Alustavasti katsoin kaapista raskaustestejä ja löysin yllätyksekseni tyhjän laatikon. Ei testin testiä. Eira ei harmittele. Koko testihässäkkä karsastuttaa. On helpompaa odotella vuotoa. Ja jos sillä rintamalla on hiljaista, on pakosti ajeltava testikaupoille ennen kuin pyhät koittaa. Sormet ristissä ootan.. tunti tunnilta. Kahden päivän päästä on joulu. Kuinka jännittävää!!!

torstai 21. joulukuuta 2017

Talvipäivänseisaus

Talven pimeinpänä päivänä aika seisahtuu hetkeksi. Muuttolaatikot on purettu. Sukulaiset ja ystävät glögitelty. Kuusi on kannettu tupaan odottamaan juhla-asuaan.

Sohvalla <3

Uusi kissaehdokas - kodinvaihtaja hänkin - tutustuu tiluksiin. Eira on töissä. Taava nukkuu. Keskipäivän hämärissä oikaisen sohvalle, lapsuudesta tutun villafiltin alle. Tätä hetkeä on odotettu <3

Tulokas
Tunnelmallista joulunalusaikaa meiltä teille!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kalliopihlaja kuvina

Uuden kodin tuoksu alkaa tasottua ja sekoittua elävään elämään. Marraskuun alussa meillä tehtiin käyttöönotto- ja lopputarkastukset. Kun tölli ja talli oli todettu kelpo yksilöiksi, alkoi muuttorumba. Täällä ollaan asettauduttu ja muuttolaatikot tyhjenevät pikkuhiljaa. Pitä pidemmälle homma etenee, sitä nahkeammaksi se muuttuu. Tulee turnausväsymys.

Mutta mieltä lämmittää se, et pikkuhiljaa uusi koti alkaa näyttää ja myös tuntua kodilta. Ķoska edustuskuntoon on vielä matkaa, voin valottaa miltä meillä valmistumishetkellä näytti. Ennen muuttolaatikko-invaasiota.

Keittiö. Lemmikkini. Kodin sydän. 





Seinä toisella puolen olohuone.



Olkkarista kulku kirjastohuoneeseen, josta joskus tehdään mein makkari.



Kirjastohuoneesta kulku pukutilaan.


Ja pukkarista kylppäriin ja saunaan.





Ja niiden kyljessä olevaan kodariin, jonka tuulikaapista on hyvää vauhtia muodostumassa oman väen arkieteinen.




Vaikka onhan meillä toisessa päässä taloa eteinenkin.

Ja meidän makkari..


..Taavan huone..


.. työhuone..

.. ja vessa.

Tässä kotimme pikakelausella. Jos tarkennukset tai tarinat valintojen takana kiinnostavat, voin joskus postailla huonekohtaisesti yksityiskohtaisemminkin. Sitten kun saadaan tämä nyssäkkäkaaos selätettyä ja huoneet näyttämään ihmisasumukselta :D

torstai 7. joulukuuta 2017

Sata vuotta hymyssäsuin

Suomi sata. Hästäk itsenäisyys, hästäk juhla, hästäk pyhäpäivä. Yle ansaitusti rummutti pyöreää päivää, some täyttyi juhlakuvista. Me saavuttiin kotiin yötä vasten ja ennen nukkumaan menoa uusittiin aamulla (vielä täysin tyhjää näyttänyt) LH-testi. Kuinka kävikään? 

Say cheese!


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Nopeat nousut ja laskut

Perjantaina ohjelmassa oli oikein perinteiseen malliin follikkeli-uä. Huoneeseen astuessa tunnelma oli odottava. Yhden Letrozol 2.5mg tabletin rouhaisu kp 3-7 ei ollut aiheuttanut sen kummempia tuntemuksia. Siis pulinat pois ja pöydälle.

Tunnelma muuttui hämmentyneeksi kun ruudulle ilmestyi oikea ovario; njada, nichts, ei mitään. Ohhoh. Tilanteen pelasti vasen puoli jossa olikin havaittavissa kiitettävä vaste. Follikkeleja oli useampi, oisko äkkiseltään katsottuna 5. Niistä kaksi oli potentiaalisesti kasvavia. Toinen täydellinen oppikirjafolli 13mm. Limakalvo kauniina 5.5mm.

Sit mietittiinkin ajoitusta. Lääkäri ounasteli, et ennen suomen 100v päivää pitäisi päästä tositoimiin. LH:n ollessa negaa irrotuspiikkiä voisi miettiä maanantai-illalle tai tiistai aamulle ja inssiä viim.tiistaina. Me ounasteltiin nopeampaa sykliä. Eiran LH-plussat on tulleen aina kp11-13, eikä letrot sitä ainakaan hidasta. Koska emme hingu irrotuspiikkiä, vaan toivomme luontaista LH-nousua, päädyimme odottamaan ja soittamaan ma-ti jos LH plussaa.

Jännitys ahterissa odotimme, josko kuitenkin plussa tulee viikonloppuna. Silloin ei kannataisi satsata tänä vuonna inssiin. Ovulaatiohetki nimittäin tuntuu tulevan ja menevän varsin rivakasti. Kipujen ja ultran perusteella ovulaatio on tapahtunut aina 12h sisällä LH-plussasta. Siten tämän päivän plussa on myöhäinen huomiselle inssille. Onneksi follin siro koko enteili sitä, että viikonlopun yli saatetaan päästä.

Eilen Sofin liuskat alkoi näyttää tummumisen merkkejä. Aamulla CB:n digi näytti vielä tyhjää. Jes, lupaavalta vaikuttaa..