sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Asennushommia katosta lattiaan

Raksaviikolla 41 viimeinen ulospäin näkyvä rakennustyömaa-maamerkki katosi, kun raksaovi vaihdetti pääoveen ja oven ympärys listoitettiin.


Muuten tehtiin aikataulun mukaan sisätöitä. Laatoitustyöt saatiin valmiiksi laatta-asennusten osalta. Kylppärissä laatoitustöitä oli hidastanut suoristettavien seinien ohella laatimani erikoisladonta. Sievin pakettiin kun kuuluu myös tehosteet (raidat tms.), jos ne vaan suunnitellaan selvästi ja käytettävistä matskuista.


Me ei olla mitään sisutussuunnittelijoita, mut jotain spessua kaivattiin. Mä en halunnut ihan yksiväristä, eikä Eira halunnut raitatyyppisia tehosteita. Valkoisen 20x40cm vaakalaatan aisapariksi päädyttiin suunnittelemaan tummemat tehosteseinät. Idean erikoisladonnasta poimin netistä. Piirsin tehosteseinään toivomani ladonnan ja toimitin sen Oulaisten Värisilmään arvioitavaksi. Alkuun vastaus oli, ettei ladontaa voi tehdä haluammallamme laatalla. Kun työmaalle kuitenkin tuli taitava laatoittaja, otin asian varovasti uudelleen puheeksi. Laattamies mallasi laattoja ja lupasi katsoa asiaa. Piirsin ladonnan ruutupaperille ja jäin jännittämään miten käy. Kun lopputuloksena seinässä ilmestyi eläväpintainen laatta yhdistettynä erikoisadontaan, kihisimme tyytyväisyydestä.



Loppuviikkoon mennessä saumauksetkin oli pääosin tehty. Silikonien asennus aloitettiin
WC-tiloista. Samalla WC kalustettiin. Peilin sijoittelu aiheutti päänvaivaa. Jos se tulisi pystyyn, välitilalaatta olisi jäänyt matalaksi tai kiertänyt peilin. Päädyttiin vaaka-asennukseen ja pian huomattiin, ettei Omegalta tulleen peilin kiinnityslistat (suunniteltu 60cm sivulle), näyttäneet hyvältä kun ylä/alareunan pituus muuttui olemaan 100cm. Dämit.


Eiran kanssa punnittiin hommaa ja päädyttiin ostamaan uusi peili, joka mätsäisi tilaan. Sadan kierron jälkeen sopiva löytyi K-Raudasta. Asennus ei silti sujunut kuin Strömsössä, sillä hankkimalle lampun alle asennettaessa paikka tarvisisi mennä prikulleen oikein. Koska sähkäri ei ollut vielä kytkenyt lamppua, ei peiliä tohdittu rouhia paikoilleen, vaan se jäi kaappiin odottamaan parempaa aikaa.

Kodin ilme alkoi todenteolla muuttua, kun laminaattien asennus alkoi. Harmaan betonin alkaessa peittyä vaaleanharmaalla rustic lankkulaminaatilla, sitä hämmentyi oikein itsekin. Huoneet alkoi näyttää huoneilta. Asentaja puhdisti betonipintaa sitä mukaa kun eteni, mittaili, leikkeli ja naksutteli lattiaa paikoilleen. Me siivottiin, siirreltiin raksatavaroita ja koitettiin saada tilaa lattiapinnoille. Välillä tuntui epätoivoiselta, sillä laittoi kamaa mihin tahansa, oli se aina tiellä, koska sitä oli vielä niin paljon. Onneksi autotalli oli lämpimänä, joten sinne saatiin suojaan tavaraa, jota ei akuutisti tarvita.


Lattian edetessä riittävän pitkälle kuorittiin kodinkoneetkin pois paketeistaan ja asennettiin paikoilleen. Alunperin sekä jääkaappi että pakastin oli piirrustuksissa käyttömukavuuden vuoksi suunniteltu vasenkätiksi (Omegakeittiöiden edustajan ehdotus). Molemmat toimitettiin oikeakätisinä. Nättiä. Lupasin asentajalle, että hoidamme itse kätisyyden vaihdon. Samalla karsin itseltäni 50% työstä, kun päätin et ovet avautuvatkin pariovien tapaan. Olinkin aiemmin tullut jo katumapäälle kaksoisvasenkätisyyden kanssa, sillä keittiön ollessa kasassa oli helpompi arvioida avauskaaria ja etäisyyksiä kuin keittiösuunnitelmaa tehdessä.

Listahommia riitti. Kattolistat oli edellisellä viikolla saatu viittä vaille valmiiksi. Niissä oli eniten kääntelemistä, kun katossa on kulmia ees sun taas ja asennettavana oli puinen koristeuritettu 6cm leveä kuperalista. Haasteellisesta asennuksesta huolimatta loppujälki oli varsin siistiä.


Viikon aikana ikkunoiden listoitustyöt saatiin maaliin ja väliovienkin listat asennettiin niiltä osin kun ovet oli paikoillaan. Samoin kynnykset. Väliovien lukkojen kanssa asentaja tiedusteli toiveitamme. Lukkosysteemejä oli suunniteltu kolmeen oveen. "Wc:n ovi on selviö, mutta mihin muualle laitetaan?" Hmm.. Moni haluaa, et kylppärin ovi on lukittava. Mulla jotenkin takaraivoon on iskoistunut, et lukittuva suihkuhuone ei ole turvallinen. Jos kaatuu, jos saa sairaskohtauksen, jos synnyttää (okei, ei hirveen todennäköistä jos ei oo raskaanakaan), jos perheessä on pieniä lapsia, jotka lukittautuvat vahingossa kylppäriin. Milläs sitte autat? Päädyttiin laittamaan lukot pukuhuoneen ja kodarin sisäoviin, jolloin "saunaosasto" saadaan suljettua mut apuun pääsee aina ulkokautta. Nää on näitä pieniä päätöksiä, joiden kanssa oppis elämään tehdään se sitte niin tai näin. Erityisen kivalta kuitenkin tuntuu, et asentaja kysyy toiveita. Se on hyvää asiakaspalvelua. Ei pakollista, mut todellista plussaa.


Saatin myös ilmainen neuvo; kannataa hankkia rullallinen aaltopahvia, jonka levittää siivotuille laminaateille. Näin työmiehet kulkiessaan kurakelullä kengät jalassa eivät vaurioita valmista lattiaa. Ja mehän toteltiin salamana. Oikeastaan itsekin oltiin pistetty merkille miten hyödyllinen on laatoittajan kodariin/tuulikaappiin työskentelynsä ajaksi levittämä räsymatto. Viikonlopun siivouksen yhteydessä terasseille tuotiin kuramatot ja kulkukäytävät peiteltiin vanhoilla matoilla/aaltopahvilla. Niillä kelpaa turvakengilläkin paseerata.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Viikon 40 sekalaiset, sähkäri ja sauna

Raksaviikolla 40 on raksa edennyt siellä täällä. Sisätöissä aloitetiin kattolistojen, ikkunalistojen ja väliovien asennus. Laattahommat etenivät verkkaisesti välitiloissa. Vaikka aikataulu venyy ja paukkuu täytyy työstä antaa laattamiehelle täydet plussat. Laatoitusta aloitellessa meiltä kysyttiin mielipidettä asioihin, joiden tekeminen niin tai näin oli makuasia. Esim. miten laatat välitiloissa rajautuvat jne. Näin lopputulos oli omaa silmää miellyttävä. Ja miellyttihän se muutenkin, sillä työn jälki oli vimottoon päälle siistiä niin välitiloissa ku kylppärissä.

Tiistaina työmaalle kurvasi sähkömies. Yllätys oli aikamoinen, sillä olimme odottaneet sähkäriä myöhemmin, eikä muut sisätyöt vielä olleet riittävän pitkällä. Hämmentynyt oli sähkärikin. Meillä oli talli täysin vaiheessa, kun tarkoitus oli tehdä levyjen paikkaus ja maalaus ennen sähkötöitä. 


Sähkäri hymyillen antoi päivän aikaa ja puuhasi talon puolella sen minkä pystyi. Samaisena iltapäivänä me aloitettiin tallin raivaus. Illan aikana kitattiin seinät ja katto. Yötä vasten maalattiin. Kolmelta yöllä olin kotona ja talli oli kertaalleen maalattu maaleilla, jotka talosta oli jääneet yli.



Seuraavana iltana oli mukava mennä hämärtyvälle tontille. Siellä täällä talossa oli kytkin, josta syttyi valo. Ei tarvinnut pimeässä kykkiä. Sähkärille on annettava erityiskiitos; Häntä selkeästi kiinnostaa harmoninen lopputulos. Meillä nimittäin keittiön led-lista kovalla valollaan poikkeaa muusta valaistuksesta. (Valomaailmalla kun on haettu pehmeää tunnelmaa ja nykyajan ledit ln sivuutettu vanhoilla valaisimilla.) Kiinteät kupuleditkin antavat varsin lämmintä valoa.




Sähkäri tarjoutui vaihtamaan listan 2700-3000kelviniseen ja sitä kautta lähemmäs muita lämpimiä sävyjä. Me oltiin ihan äimänä; "Näinkö voi vain vaihtaa ilman kustannuksia?" Kiitollisina tarjous otettiin vastaan ja se on vielä to-do-listalla. Vielä on muutenkin hommat kesken, viimeiset kytkennät tehdään tällä tai ensi viikolla.

Oma lempilapseni - the Sauna - kaulustettiin loppuviikolla. SunSaunan valmiselementit oli tehty mittatilauksena suunnitelman ja saunamme mittojen mukaan. Pieneltä pähkäilyltä ei vältytty. Saunan laudekorkeutta ja selkänojan korkeutta mallailtiin. Timpureiden asentamat kalustetuet olivat paneleiden takana auttamattomasti väärällä korkeudella ja näin täysin hyödyttömät. Asentajamme kiinnitti lauteet tuhdisti runkorakentaisiin ja niiden tukevuus testattiin kiipeämällä lauteille koko porukka; Eira, mä, ukki ja asentaja. Hyvin pysyi.


 Selkänojalle sopivaa korkeutta mallattiin siten, et mä saunanoitana retkotin lauteilla ja asentaja mittaili optimaalisen korkeuden paikoilleen. Kävipä niinkin, et valaistusta laitettiin lennosta uusiksi. Asentaja vinkkaili selkänojaan sopivasta led-sarjasta, joten sellainen oli pakko käydä sähköliikkeestä noukkimasta. Ohutta lisänäpräystä se vaati, mut lopputulema oli et kannatti. Vielä kun sähkäri antaa loppusilauksen, ni avot!

Laminaatteja kaivattiin ja niiden perään soiteltiin pitkin viikkoa. Viimein perjantaina klo15 puhelin soi "Haluutteko, et tuodaan vielä tänään?" Kyllä kiitos, et ovat ees maanantaina raksalla. Klo 16 paketit vedettiin kuorma-autosta pihaan. Viimeinen voimanponnistus ja meidän osuus kantohommista oli tehty.


lauantai 7. lokakuuta 2017

Vuosia yksi, kuukausia kaksi

"Heippa kaverit! Varmaan ootte miettiny mitä mulle kuuluu? Ootte oottanu kämmenet kihelmöden mun vauvavuoden vikaa postausta? Kauheen kiireistä on liikkuvan taaperon arki siihen vauvamöllöttelyyn verrattuna. Kaikkee tutkittavaa ja opittavaa on niin paljon.

Vauhtihirmu 1v1kk

Äidiltä kuulittekin, et mulla oli synttärit mukkilassa. Ne oli huiput. Paljon hauskoja aikuisia. Ja pikkuserkkuja, niistä mä tykkään erityisesti. Famulta ja fafalta sain lahjaksi kävelykärryn. Sillä mä paseeraan menemään. Joskus koitan kiipee sen kyytiin ja skeittailla käytävillä, mut sit äiti kieltää ku kuulemma voin loukata. Otan askelia myös muita tukia pitkin tai jos joku aikuinen kävelyttää. Ilman turvaverkkoa en kävele, mut seisomaan nousen ilman tukiakin. Silloin äiti usein sanoo "ylös-alas". Mä kyykkäilen ja sitte taputetaan. Arvatkaa et sillo naurattaa.


Äidin kanssa käydään viikottain kyläkoululla satujumpassa. Siellä näen muita taaperoita ja temppuillaan äidin kanssa. Laulellaan lastenlauluja ja lorutellaan. Se on huisin hauskaa. Hauskaa on myös mukkilassa. Mummin kanssa luetaan kirjoja tai ulkoillaan. Käydään syöttämässä lampaita tai kaupoilla tai isotädin luona kylässä. Mummilla on myös sellainen jättipuhelin - sanovat pädiksi. Siitä saan kattoo lastenohjelmia kun alkaa väsyttää.


Hassutellen mukkilassa

Mummin kans oon ollu melkein joka päivä kun toinen äideistä on töissä ja toinen ukin kanssa raksalla. Mäkin oon välillä raksalla, mut se on sellaista sylissä tai rattaissa seurailua kun äiti sanoo ettei siel oo turvallista liikkua. On paljon nauloja ja muuta.

Puusepän poikanen

Vaikka ei sillä, rattaissakin on ihan kiva katsoa mitä muut puuhaa. Vaikka ollaan me joskus sentään muuallakin ku vaan siellä. Välillä kuljen äidin ja ukin kanssa ostoksilla. Tai äitien kanssa kaupungissa vaikka syömässä tai jossain näyttelyissä. Siinä onkin hämmästelemistä.

Apukuski Bauhausissa
Jakob Hashimoto @WAM
Vaikka tykkäisin mä auttaakin. Kotona oon oikein auttajahai. Autan vaikka vessapaperirullan purkamisessa. Astianpesukoneen tyhjennys on mun lempipuuhaa. Oon tosi nopea tyhjentämään sitä. Silloinkin kun äiti laittaa siinne uutta pestävää. Joskus mäkin laitan. Vaikka kengät. Kissanhiekkalaatikolla mun kuulemma ei tarttis auttaa. Toi "Ei" on muuten jännä juttu. Mä kyl sävystä tiedän mitä se tarkottaa. Nyt ku oon oppinut suomea (joo, oon alkanu ymmärtää noiden höpötyksiä), hokasin et EI on vaan sana. Sana muiden joukossa. Sen voi jättää kuulematta. Mitä sitten jos tekee vaan. No sit tietty äiti kieltää ja estää mua. Sekös kiukuttaa. Sitten draamailen, heittäydyn mahalleni ja taon lattiaa.

Taava 11kk
Mäki välillä yritän estää äitejä. Niinku pukemasta mua. Tai syöttämästä mua. Venkoilen ja heittäydyn spagetiksi. Pöydässä laitan suun kiinni ja pyöritän päätä kuin pöllö. Välillä äiti näyttää tosi vakavalta ja huokailee. Se ei vaan ymmärrä, et musta mun ei tartte syödä. Vakavalta näytti terkkakin kun 1v neuvolassa mun paino oli laskenut ja pituuttakin tullut vähän hintsusti. Vaaka näytti 7745 ja pituusmittari 72cm. Äiti sai kaikenlaisia ohjeita ja ajan uuteen punnitukseen kuukauden päähän.

Sit, voitteko kuvitella; Äiti laitto mun ruokiin sellasta rasvasta öljyä. Yäk!! Sittenhän mä lopetin syömisen kokonaan. Grous! Hedelmäsoseita suostuin syömään pusseista, ku niistä ties mitä ne on. Äiti koitti huijaa mua. Osti sellaisia hienoja pusseja, ja laitto niihin ruokasosetta tai jugurttipuuroa tai mitä nyt milloinkin. Pari imasua otin, mut loput heitin usein meneen. Äidit luovutti ja anto mun syödä mitä syön. Sormin söin kesällä marjoja ja herneitä. Kalaa, juustoa, kanamunaa, avocadoa ja raejuustoa. Aikuisten lautasilta halusin maistipaloja. Mummilassa sain juoda mummin tekemää mehua, kotona sain vettä ja lehmänmaitoa.


Sit mä löysin haarukan. Se onki kiva. Sillä voi tökkiä ja ruoka pysyy suuhun asti kyydissä paremmin ku lusikassa. Viikon pari ruokaa on mennyt suuhun - ja lattialle - molemmilla. Äiti auttaa kyl. Täyttää sitä mun lusikkaa ja saa välillä syöttääkin. Painokontrollissa paino oli noussut yli 200g ollen nyt 7995g. Marraskuussa käydään vielä vaa'alla ja sit äiti sano et tarvii opetella pöytätapoja kun voidaan luottaa et paino nousee. Hohoo! Niinku et mukamas syöttötuolissa ei sais seistä tai jää ilman ruokaa. Näkis vaan!

Mitä suomen puhumiseen tulee, niin siihen hommaan en ole vielä lähtenyt. Sanon kyllä äi-Ti, äiteee, hyvä, tätä (=haluan jotain) ja kiis (=kissa), mut en juuri muuta. Oon kyl yllättänyt äidit sillä miten hyvin ymmärrän niitten juttuja. Osaan näyttää kirjasta mun lempieläimiä ja tiedän mitä tehdään kun lähdetään vaikka ulos. Tai mitä mun pitäisi tehdä kun äidit pyytää laittamaan kaapin (tai vessanoven) kiinni tai mitä nyt milloinkin.

1-vuotias <3


Nukkumispuolella ei uutta täysikuun alla. Päivällä nukun yhdet tai kahdet päikkärit. Unet kestää kaikkea 30min ja 3h välillä. Päiväunille on vaikea nukahtaa sisällä. Mieluusti nukun rattaissa tai autossa. Yöunille menen 21-22 välillä kun ensin oon saanut tissimaitoa. Äiti vie mut sänkyyn ja siellä juttelen pupujen kanssa tai nukahdan heti. Ennen aamua kyl haluun viel toisen kerran tissimaitoa ja silloin meenki äitien väliin nukkumaan. Siellä me sit nukutaan koko perhe. Mä, äidit ja kisut johonki 9 asti jos ei toisella äidillä oo työaamua.

Muuten mulle ei kuulu mitään erikoista. Perus vauva- ja taaperojuttua. Muksahduksia, keinumista ja hiekkakakkujen rikkomista. Saippuakuplia, nukkeja, ilmapalloja ja eläinleluja. Kaukosäätimen hallinnasta taistelua. Ja sen sellaista, tiedättehän?"

Taava

maanantai 2. lokakuuta 2017

Kaakeleita ja pokafixiä

Raksaviikko 39 on nopeasti taputeltu. Ulkotavaran loputtua timpureita ei ole näkynyt. Sisälläkin on ollut pitkälti väliviikko. Laatamies on koittanut saada kahta työmaata kondikseen. Meillä on kylppärin seiniä aloiteltu ja homma onkin saatu mukavasti vauhtiin.


Tavaraa on tullut. Eiran ja ukin kanssa on jumpattu sisälle listat, väliovet ja lauteet. Laminaattejakin odoteltiin saapuvaksi, mut ei ole näkynyt. Eli viimeistä kantokeikkaa ootellaan vielä. Siinä alkaakin olla meidän osuus paketissa.




Kelit oli viime viikolla kohillaan, joten me päästiin vielä maalaamaan. Talon tummat osat on nyt maalattu kahteen kertaan, samoin kaikki ikkunoiden ja ovien koristelistat. Välijakolista, alalista ja osa räystäistä puuttuu vielä.

Ikkunoissa olikin pientä kosmeettista fixiä. Jostain mystisestä syystä ikkunanpieluslaudat oli kiinnitetty ruuveilla. Ruuvit oli jyräytetty pari-kolme milliä puun sisään. Jopa siten, että jossain puu oli inan verran haljennut. Oli muuten aavistuksen törkeen näköinenkin siihen verrattuna kyinka siistiltä näytti nauloilla kiinnitetyt yläikkunoiden puitteet.

Pohjalla jossain ruuvinkanta

Kitattuja ja kittaamattomia

Eira ehdotti, et täytetään maalilla, mut reiät oli sen verran syvät etten uskonut lopputuloksen olevan onnistunut. Eipä sitten auttanut kuin kitata ulkofillerillä reiät yksi kerrallaan ja odottaa kuivumista päivän. Siihen päälle maalaus ja lopputulos oli siisti. Melkeinpä kiitettävä - ainakin amatööriluokan mittapuulla - vaikka itse sanonkin.

Valmista

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Paneloitu ja kalustettu - ainakin melkein

Männäviikolla raksalla on tapahtunut sisällä ja ulkona. Timpurit saivat talon terassit valmiiksi ja hyökkäsivät tallin julkkarin kimppuun. Se saatiin perjantaina naputeltua valmiiksi. Tai siis niin valmiiksi kuin oli mahdollista saada, sillä 120mm lauta loppu hivenen kesken. Sitä tilattiin lisää ja homma viimeistellään kun tavara saapuu.

Meillä maalipensselit on viuhunneet milloin seinäpinnalla, milloin koristeosissa. Osa on tällä hetkellä maalattu kertaalleen, suuri osa kahteen kertaan. Missään ei ole enää tavaraa pelkässä pohjamaalissa. Lämmin viikonloppu loi loistavat olosuhteet sutimiselle, joten viimein saatiin nurkkalaudat kunnon maaliin. Jo kelpaisi rännimiesten tulla.




Sisällä laattamies jatkoi vessan, teknisen tilan, kylppärin ja saunan kanssa. Loppuviikon saldona oli kaikkien tilojen vesieristys sekä laatat vessan, kylppärin ja saunan lattioissa.



Tällä viikolla tupsahtivat myös kiintokalusteet. Kirjaimellisesti. Puolenpäivän jälistä Omega-keittiöiden rekka ja autollinen asentajia kaarsivat pihaan. Kolmeen mennessä kalusteet ja työkalut oli kannettu sisälle. Kun tiedustelin aikataulua, mulle todettiin hyväntuulisesti et "Tänään ajateltiin kaikki laittaa." Ihan siihen ei päästy, sillä laatoitettaviin tiloihin ei voinut vielä mennä, mutta muuten areena oli vapaa.


Keittiö palasina
Kalusteryntäys

Kalusteasentajille on annettava pelkkää plussaa. Jätkät teki niin hyvällä teholla ja huumorilla, et sitä seuratessa tuli hymy mullekin. Kalusteet asentuivat ja pulmakohdat, kuten jakotukin ja radonputken kotelointi, hoidettiin huolellisesti. Itse maalailin pihalla ja ennen kotiutumistani iltakasilta käytiin vielä asennustoiveet läpi. Kympin maissa piipahdettiin sanomassa heipat ja ihastelemassa aikaansannoksia. Puolenyön jälkeen sain viestin, että olivat saaneet valmiiksi ja mihin olivat avaimen piilottaneet.


Jakotukin ja putkien kotelointi kaappiin
Seuraavana päivänä oli aika ihmeellistä patsastella sisään raksaovesta kun eteisessä vastassa oli sirkkelin sijaan kaapisto. Ei meinannu töistä tulla mitään, hilluin hypistelemässä kaapinovia ja laatikoita. Hykertelimme tyytyväisyydestä, kokonaisuus oli onnistunut ainakin miiltä osin mitä oli asennettu. Kylppäri ja vessa puuttuvat vielä. Mut onhan tässä aikaa.

Paluu arkeen tuli Schenkenin rekan myötä. Kyydissään oli kodinkoneet. Mua hirvitti miten selkävaivaisen ukin kanssa saadaan kaksin kylmäkoneet sisälle portaita pitkin.. Mut kävipä munkki! Oli todella asiakaspalvelualtis kuljettaja, joka nokkakärryillä meidän avustuksella heilautti koneet tupaan asti. Homma hanskassa alta aikayksikön. Kaipa joku koneitakin pian tulee asentamaan.
Keittiö kodinkoneilla
Five weeks to go.

torstai 21. syyskuuta 2017

Kalustesuunnitelmat

Kiintokalusteet on sanansa mukaan varsin pysyvä osa kotia. Ei sillä, saahan niitäkin muutettua, mutta kiintokalusteremppa on usein niin hintava, ettei leikkiin mielijohteesta lähde. Näin ollen suunnittelun painoarvo oli melkomoinen.

Sievitalon luottotoimittaja on Omega-keittiöt Ylivieskasta. Kiintokalusteet ovat kotimaista lähtöperää ja ne valmistetaan käsityönä Ylivieskan tehtaalla. Siten ne tuottavat paitsi työtä, myös hyvää mieltä ostajilleen. Asiakaspalvelussa ei myöskään ollut moitteen sijaa. Loppukeväästä jo kalustetoimittajan suunnittelija tarjoutui tekemään kotikäynnin. Tapasimme kuitenkin Sievin lähitoimistolla, jossa sovimme suurimmat linjat ja rakenteet. Kun talolla oli seinät pystyssä, tuli toisen tapaamisen aika. Siinä löimme lukkoon yksityiskohdat, eli hienosäädöt, ovimallit ja helat.

Perusvalikoima oli vaikuttava. Ovia oli kalvo- ja maalipintaisina varmaan kolmisenkymmentä vaihtoehtoa. Väria oli laidasta laitaan, sitä valkoistakin taas 3 eriväristä. Keittiön kaappeihin runkoväri oli valittavissa 6 perusväristä. Heloja oli kolme aukeamaa. Pikkuherkkuja oli lisätty jo peruspakettiin. Niihin kuului mm.hidastimet kaikissa ovissa ja laatikoissa, kokkaussaarekkeen tandemboxit, integroitu silitysrauta ja pyykkikaappi asennettuine liukukoreineen. Lisäksi teimme joitain muutoksia.

Keittiössä:
Astianpesuko nostettiin ja integrointiin kalusteisiin.
Apk:n alle vetolaatikko.
Pitkään kaappiin ulosvedettävät laatikot. (Ajattelimme apteekkarin kaappia, mut sijainnin takia molemminpuolinen käyttö ei olisi onnistunut, joten tässä kompromissattiin.)
Pari alakaappia muutetaan tandemboxeiksi.
Lisätään toiseen kulmakaappiin karuselli (toisessa oli valmiina).
Pari yläkaappia jätetään pois.
Kaappien yläreunaan lisättiin kiertävä koristelista.






Kodarissa:
Toinen yläkulmakaappi katkaistiin ja alaosaan tehtiin irtohylly. (Kun hyllyn irroittaa, toimii kulma hoitopisteenä.)
Kodarin oven vierestä poistettiin kaksi pitkää kaappia (koska siihen tehtiin tuulikaappi).




Kodari ja pukkari

Pukutilassa:
Kolmesta korkeasta kaapista säästettiin yksi.
Kaksi katkaistiin siten, että yläkaapit säilyy, mutta kaapin tilalle tulee 100mm istumataso ja laatikot.

Vessassa:
Yläkaapit ja led-lippa poistettiin. Lisänä suunniteltiin puolikorkea alakaappi.

Kylppärissä:
Led-lippa vaihdettiin kevyempään led-valaisimeen.

Yhdestä makkarista kaksi kaappia siirrettiin toisiin makuukammareihin, yksi kumpaankin.

Eteisen liukuovikaapin rakennetta muutettiin siten, että 60hylly-120tanko-60hyllykaappi-jaottelu vaihdettiin 60cm hyllykaapiksi + 100cm tankokaapiksi, johon lisättiin alahylly kengille + 80cm vieras-tankokaapiksi säilytyshyllyillä.


Päädyimme kaikkien huoneiden osalta maalattuihin oviin. (Lukuunottamatta eteisen liukuovikaappia, joka tulee peiliovilla.) Omalla tavallaan kalvo-ovet esim keittiössä olisivat saattaneet kestää vaikkapa iskuja paremmin, mut maalatun pinnan tuntuma ja himmeys sekä huoltohelppous sopi talomme henkeen. Lookilla haimme maalaisromanttiseen taipuvaa ajatonta tunnelmaa.

Valinnat tehtiin pääosin näyteovien ja helakuvaston perusteella. Googlen kuvahaulla saatiin vähän tuntumaa siitä miltä vaihtoehtomme näyttävät suuremmissa kokonaisuuksissa. Omega-keittiöiden Jukka Kulmala osasi kuvata tuotteita hyvin ja teki käytännöllisiä ehdotelmia. Oli kiinnostunut toiveistamme ja korjasi kuvia pyyntöjemme mukaan. Loppupeleissä olimme varsin tyytyväisiä sopimaamme kokonaisuuteen. Silti jännitykseltä ei voi välttyä, kun päätöksiä tehdään tälleen etänä. Näyttääkö nämä siltä miltä ajattelimme? Tuleeko tästä sellainen olo, että ollaan kotona? Pian se selviää..

Ps. Muutoshintaa kuvatulle paketille tuli 500€, joka meistä oli varsin kohtuullinen.