sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tallin sähköistys ja kalustetoimittajan visiitti

Viime viikon maanantaina sähkäri kurvasi paikalle jatkamaan tallin johdotusten kanssa. Hämmästyksekseni hän tiedusteli tallin ryhmäkeskuksen funktiota. Kun olin äimän käkenä, sain kärsivällisen selvityksen; koska tonttikeskus oli tallin seinästä, kaikki johdotukset sulakkeineen voitaisiin tehdä sitä kautta ja jättää keskus pois. Ahaa..

Sekä sähkäri että mä oltiin yhteydessä Sievitalon sähkösuunnittelijaan ja lopputulemana ryhmäkeskus poistettiin tarpeettomana. Siittä tuli heti 250€ hyvitys, jota ei pistetty pahaksemme.


Maanantain jälkeen tallilla oli sähköt. Muuta ei sitten viikolla 32 tapahtunutkaan työpuolella. Mitä nyt sitä ian kaikkista maalaamista :D

Suunnittelurintamalla sen sijaan edettiin kun kiintokalustetoimittaja Omegakeittiöiltä teki työmaavisiitin. Aiemmin keväällä olimme edustajan kanssa istuneet Sievitalon neukkarin pöydän ääressä ja käyneet läpi kaikkien huoneiden kiintokalusteet ja muutostoiveemme.


Nyt oli käytännön hionnan aika. Kaikki seinät tarkistusmitattiin ja käytiin läpi kalustesuunnitelmamme. Suunnitelmia hiottiin ja viimeisteltiin sekä varmisteltiin ovi- ja vedinvalintoja. Viikonlopuksi jäätiin odottamaan lopullisia kuvia, muutoslaskua ja tilausvahvistusta. Kaapit ja asentaja pitäis tulla viikolla 38. Kohta alkaa jännittää :)

perjantai 18. elokuuta 2017

Toisella viikolla edistyy enemmän, toisella vähemmän

Raksa on laahannut. Tai siltä on tuntunut. Syynä osin se, että työmaastamme vastaava timpuri pisti ilmeisesti yllättäen hanskat naulaan ja möi osuutensa firmasta, joka talomme pystyttää. Työt on jäänyt tiimin muille tekijöille ja kun on kesä niin duuniahan riittää. Yksi timpuri on huhkinut menemään. Välillä on ollut kaksi, välillä viikkoon ei ketään.

Realiaikaa enemmän laahaa raksapäivitykset, kun on ollut aika lailla tehtävää ja muitakin juttuja mielen päällä. Nyt on aika ottaa takapakit ja päivittää kuulumiset parin viikon takaa.

Raksaviikolla 31 talon sisäseinät saatiin valmiiksi. Samoin tein aloiteltiin mdf-panelien kiinnittäminen kattoihin.


Käyttöullakolle nakuteltiin raakaponttilattia ja päätyikkuna löysi tiensä valaisemaan välikattoa.


Sauna alkoi edistyä. Seiniin tuli alupaperit ja koolaukset. Kattokin paneloitiin. Kiukaan taakse tehtiin vahvikkeet. Mua mietitytti vahvikkeiden sijainti, joten vein hallussani olevan saunan po-kuvan pelipaikoille ja tarkastettiin siitä kiukaan paikkaa. Timpuri päätti lisätä yhden kiinnityslaudan oven puolelle. Mä oisin ehkä laittanut jopa kaksi, mut en olekaan ammattilainen :D





Samoin kylppäri eteni muurausvaiheeseen. Timpurin kanssa kimpassa katsottiin vielä wc-pytyn ja suihkun väliin tulevan puoliseinän sijainti, jonka timpuri asetteli toiveidemme mukaan. Sit pantiinkin merkille, ettei pytyn eteen tulevan kalusteen etäisyyttä wc:stä oltu huomioitu suunnitteluvaiheessa, sillä kaluste oli tulossa liian lähelle. Mielikuvissa istuttiin pytyllä ja kaavailtiin allaskaapin sijoittumista. Tultiin tulokseen et pitkän pytyllä istujan jalat on melko lähellä kalusteen sivua.. Auts. Siinä yksi asia huomioitavana kalustetoimittajan kanssa.




Talliin saatiin sisäkoolaukset ja varaston väliseinä. Ennen seinän pystytystä juttelin timpureille varaston ja tallin välisen seinän eristyksestä, joka piirrustuksissa oli 50mm villaa. Meillä on tarkoitus pitää varasto talvisinkin kunnolla lämpimänä ja tallissa lämpöä vain sen verran kun on tarpeen. Molemmat lämpiää sähkövastuksisella lattialämmityksellä, joten lämpöhävikki varaston puolelta talliin huolestutti. Pihalla oli sopivasti pattinkeja ja 100mm villasäkkejä (50mm villat loppu), joten timpurit sanoivat että samalla vaivalla laittavat paksumman seinän ja 100mm eristeen. Ongelma ratkaistu. Mahtavaa palvelua timpuritiimiltämme!


Viikon päätteeksi kuorittiin valun suojamuovit pois ja talli jäi odottamaan sähkäreitä, jotka saapuivatkin maanantaina. Talli sähköistettiin ja sen jälkeen työmaalla oli loppuviikko hiljaista. Mitä nyt ukin kanssa maalaustalkoot jatkuivat läpi viikon. Maalataan edelleen telineillä maassa, kun julkkaria ei ole nakuteltu paikoilleen. Pikkuhiljaa alkaa olla koko setti talon ja tallin valkoisia maalattu. Aika hyvä saldo sekin.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Case Maire - Closed

Viikko on ollut tunteikas. Tapahtumarikas, raskaskin. Viikon viimeisenä saimme sanoa vielä hyvästi Mairelle. Tai Mairen päivän toiveille. Testipäivään ei päästy taaskaan. Ollaan lähtöpisteessä.

Tänään on satanut. Ehkä huomenna taivas on kirkkaampi. Ehkä ilma on raikkaampi, helpompi hengittää. Sade puhdistaa. Kohta on maanantai.

torstai 10. elokuuta 2017

Aika juhlan - ja jäähyväisten

Uskomatonta, että meillä kotona on yksivuotias! Äitien pienen kullan ikää ei lasketa enää vauvakuukausina vaan kokonaisena vuotena. Tämä vuosi on opettanut paljon. Vastuusta, huolesta, peloista, hämmästyksestä, iloista ja vilpittömästä rakkaudesta.

Vuoden iän saavuttamista juhlittiin parinkymmenen läheisen voimin mukkilassa (sukupuolineutraali yhteisnimitys mummin ja ukin residenssille). Sankari jaksoi koko päivän olla kiinnostunut vieraista ja paketeista. Oli hurmoksessa kun sai työntää kätensä mansikkakakkuun (mansikat on hänestä ehkä parasta ikinä) ja juoda nokkamukista mummin viinimarjamehua. Elimme hetkessä ja häntä varten, joten mullakaan (joka kaikkialla on kamera ojossa) ei ylenmäärin otoksia ole.


Skål allihopa!

Kun juhlat oli juhlittu, annettiin surun saapua kunniavieraaksemme. Seniori - kissamme isolla Koolla ja vielä suuremmalla sydämellä - alkoi väsyä. Kevään aikana terveys hiipui ja päätöksen aika tuli. Päätös oli raskas, erityisesti mulle joka olin kiikuttanut Seniorin kotiin 3 päivää sen jälkeen kun olin nykyiseen kotiimme muutanut. Löytökissa sopeutui melko nopeaan sohvanvaltaaksi ja näiden 12 vuoden aikana olemme kokeneet yhdessä yhtä ja toista. Hän oli se, joka mm. valvoi vierelläni synnytyksen käynnistyessä yöllä. Hän piti huolta kaikista tarpeen vaatiessa. Oli vaatimaton, kiltti ja äärettömän pitkämielinen, mut tarvittaessa suojeli omiaan naarasleijonan tavoin.



Punninta toisen elämästä, vastuu ystävän hyvinvoinnista on raskasta. Emme halunneet venyttää elämää, sillä viitteitä kunnon totaaliseen romahtamiseen ja äkkinäisten päätösten tarpeellisuuteen oli ilmassa. Toivoimme, että Seniori saisi lähteä kotona rauhassa, ilman kärsimystä ja pelkoja. Soitimme Eläinlääkäriasema Valoon ja saimme kotikäynnin parin päivän varoajalla.

Yhteinen tutkimusmatka edeltävänä päivänä

Omassa reissussa viimeisenä iltana

Viimeiset päivät kuluivat ylenpalttisen hellyyden ja herkuttelun merkeissä. Seniori virkistyi, ulkoili ja kehräsi. Se oli toisaalta ihanaa, etteivät viimeiset päivät olleet pelkkää huonovointisuutta. Lähtö niin ikään sujui rauhallisesti omalla pedillä, silitysten saattelemana. Lääkärit kohtelivat ystäväämme niin hellästi, etten parempaa olisi voinut pyytää. Saimme ajan olla yhdessä. Saimme ajan hyvästellä. Perheemme on nyt yhtä karvasisarusta pienempi.

Ikävä on sanaton, muistot elävät ikuisesti <3

<3 Seniori <3
09.12.2001-09.08.2017

tiistai 8. elokuuta 2017

Talo tiiveysmitattu, talli valettu

Pari raksaviikkoa on taas ennättänyt pyörähtään. Edellisviikolla malttamattomat maalarit hyökkäsivät terassien tolppien kimppuun, johon puunsuoja oli levitetty jo kolmisen viikkoa sit. Huomattiin et terden rakenteita aletaan suunnitella, joten oli aika maalata tolpat, jos niihin meinaa saada värin alas asti. Ja kannattaahan meinata - ihan tolppien alapäätyihin asti. Se suojaa terassin sisään jäävää puutolppaa maakosteudelta.



Etuterden alkutohinat
Pientä reklaamaatiotakin viikkoon mahtui. Vastaavan ja timpurimme kanssa panimme merkille, että kylppärin WC-pytyn viemäri törötti auttamattomasti liian lähellä seinää. Soitto Sievin työnjohtoon ja samalla viikolla viemärimies kurvasi toteamaan tilanteen. Ei auttanut sen toteaminen et lvi-suunnitelman mukaisesti oli tehty. Törö oli niin lähellä seinää, ettei muurattu seinä mahdu kohilleen saatikka pytty sen eteen. Ei auttanut kuin siirtää ylöstuloa, joten putkimies alkoi hommiin samoin tein. Illalla oli valmista.



Raksaviikolla 30 ohjelmassa oli myös tiiveysmittaus. Sen teki Turun kuntotutkimus. Kaikki mahdollisesti vuotavat lävet teipattiin tiiviisti, kämppään imaistiin alipaine ja tarkastelun päätteeksi vuotoluvuksi saatiin 1.07, joka on uudisrakennukaen keskiarvoa. Lukema oli matalampi kuin Sievitalon lupaama 1.2, mut korkeampi kuin salaa olin odottanut. Lämpimällä kelillä vuotokohtia on vaikea havaita lämpökameralla. Joitain kohtia bongattiin ja korjattiin samoin tein. Lukuun vaikuttava tekijä saattaa olla se, että takkamme on pinnottamatta, joten harkkorakenne saattaa hengittää.

Niin tai näin, lukema oli ok ja läpäisi testin. Energiatodistus päivitettiin ja luokkamme pysyi ennallaan ollen 126 ja luokka B:ssä. Eli hyvillä asemin kalliopihlajamme on matalaenergiatalo, kun B-luokitus meidän kokoisissa kattaa arvot 85-139. Rakennustarkastajamme arvioi uudiarakennusten sijjoittuvan pääosin 160 tuntumaan ja luokkaan C, joten näihin spekseihin voimme olla ihan tyytyväisiä.




Tallikin eteni, kun sinne saatiin viimein valu. Valun teki Hareja, jonka työnjälkeä vastaavamme talon osallakin on erityisesti kehunut. Valumiehet olivat pahoillaan et tallissa oli kaatoa vain 2cm, olisivat valumavesien vuoksi mieluummin tehneet jyrkempää kaatoa, koska talli on niin pitkä. Keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, et kaatoa tehdään autopaikan alle ja tallin päädyssä (missä on tod.näk. säilytystilaa) lattia jää tasaiseksi. Valumiehet nakuttelivat suojapeitteen ovensuuhun estämään suoraa auringonvaloa. Valu tehtiin illalla ja pakkohan siellä oli käydä painamassa meidän perheen jäljet varaston lattoaan. 


Aurinkoisen helteiset päivät ja puuttuvat ovet loivat sen verran kuumat ja valoisat olosuhteet, et ajateltiin pelata varman päälle. Seuraavana päivänä valun kestäessä kävelyä kävin ropistelemassa yhden kastelukannullisen vettä lattialle ja peittelemässä sen ylimääräiseksi jääneelle höyrysululla. Ovi aukkoon naulattiin suojapeite tuomaan varjoa. Kaikella tällä tarkoitus oli estää liian nopea kuivuminen ja siten valun halkeilu.




torstai 3. elokuuta 2017

PeePeet - round Elokuu

Klik. Felicitaksen ovi sulkeutuu elokuun ensimmäisenä.

Meitsi: Nyt Se taas alkaa..
Eira: Ei, ei, eeiiii - älä sano sitä!

PIIIIINAPÄIVÄÄÄT!
E: No just joo..

Ja niin alkoi dpo-päivien lasku tältä kuulta. Jotenkin yllättäen taas. Olimme laskeneet lyhyen kierron jäljiltä tän kierron oviksen viikonlopulle. Ällistykseksi ekat ovistuntemukset tulivat jo kp9, jolloin LH-testi näytti luullaksemme puolittaista viivaa. Viiva himmeni ja olimme jo luovuttaneet tältä erää.

Maanantaina illalla kp 13 limat, jomot ja hymynaama. Dough! Mielessä kummitteli viime kierron tyhjä näkymä, joten tiistaiaamuna aamulla soitettiin kiireesti klinikalle. Plan: aamulla uä ja jos folli on paikoillaan, ip:llä inssi.

Vastassa oli uusi lääkäri, uusi visio. Ultrassa limakalvo kolmikerroksisena reilut 9mm, follikkeli 19mm. Lääkärin mielestä inssiä voisi venyttää seuraavaan päivään. Tuntien Eiran nopean kierron käänteet, emme halunneet tehdä toista inssiä potentiaalisesti tyhjään näkymään. Inssi tehtiin toiveestamme sitten tiistaina iltapäivällä.

Toimenpidettä saatiin koittaa pariin otteeseen ennen kuin katetri ui sijaintiin, josta simot pääsivät menomestoille. Pesun jälkeen siittiöistä 69% oli vilkkaasti liikkuvia (A+B). Lukumäärällisesti se tarkoitti 3.2milj kilpurisiimahäntää. Niistä toivotaan löytyvän yksi sitkeä, joka tuollaa Mairen päivän yritykselle maireaa tulosta.

Inssin jälkeen folli tarkastettiin olevan pakoillaan ja lekuri kysyi, notta pistetäänkö irroituspiikki. Meille ei sellainen olisi tullut mieleenkään, sillä olihan LH-plussannut spontaanisti 20h aiemmin ja Eiran tuntemukset viittasivat ovulointiin. Hän oli jostain syystä (ilm.follin koon vuoksi?) sitä mieltä että pistos olisi eduksi. Kun siitä ei tiedettävää haittaakaan ole (?), Eira päätti piikin ottaa. Nyt on Pregnylit vatsanahassa ja odottelu työnnetään ajatuksista sivummalle. Oireita ei pahemmin kannata tunnustella, kun ei tiedä mikä mistäkin johtuu. Varmaa on ettei testiä kannata tehdä ennen kuin vähintään kaksi viikkoa on kulunut.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sisäseiniä ja muuta mukavaa

Viime viikolla raksalla alkoi seinät nousta todenteolla. Väliseinät villoitettiin ja päällystettiin 13mm kipsilevyillä. Levyihin melkeimpä kaiken tauluja painavamman kiinnittäminen on haasteellista, joten kalusteita varten väliseinien runkoon laitettiin kiinnityspuita kalustekuvien mukaisesti.

Olkkari

Keittiö

Taavan huone ja työhuone

Tukipuita keittiön kiintokalusteille
Meitsi kävi aktiivisesti kuvailemassa auki olevia seiniä, jotta jatkossa kuvistakin voisi tarkistaa sähköjen/koolausten/runkorakenteiden paikkoja. Siinä sit Eiran kanssa viime hetkillä herättiin tähän kipsilevyn kiinnitysongelmaan ja käytiin itsekin lisäilemässä muutamia tukipuita sellaisiin paikkoihin, joihin tiesimme kaavailevamme avohyllyjä tai naulakoita. 

Päästiin sisällä myös maalaushommiin, kun tekninen tila levytettiin maanantaina. Iltapäiväinen soitto maalämpöpumpputoimittajalle paljasti, että pumppu asentajineen oli tulossa seuraavana päivänä. Wow! Aikaa tilan valmiiksi saattamiseen oli huimat 19 tuntia. Kiiruusti soitto putkarille vesimittarivalmiuden asentamisesta, että saadaan tölliin turvallisesti vettä. (Se rakennuksen aikainen venttiili on kohtalaisen krouvi.) Asennus onnistui ihan sattumalta tiistai-aamulle. Siinä sitten raivattiin pihan hakitelineiden alta tilaa, jotta veden pääsulku saataisiin auki. Illalla kittailtiin ja yötä myöden maalailtiin, jotta saatiin 2 kerrosta kuivumaan. Olin ollut kaukaa viisas ja ounastelin jotain tällaista, joten maaliksi olin valinnut nopeasti kuivuvaa sorttia. Puoliltaöin ku työmaavalon loisteessa lopeteltiin, ei lopputuloksesta ollut varmuutta. Aamun tullen jälki onneksi todettin hyväksi.




Tiistaina tuli putkari ja pumppu. Lämpöjä ei saatu päälle, sillä lattialämpölinjastoa painestettaessa selvisi, että kauimmainen jakotukki vuotaa. Sitä tuli Sievin KVV-IV-tiimi tsekkaamaan loppuviikolla.


Piipahtivat viikonlopun molemmin puolin pariin otteseen ja virittelivät sekä jakotukin että IV-läpiviennit kuntoon. Niin ikään Uuniseppien uunimestarimme kävi pellittämässä ja tiivistämässä piipun.

Keskiviikkona oli tontille ilmestynyt aika läjä paneeleja. Oli töllin mdf-kattopaneelit ja saunan/kylppärin kuusipaneelit. Yllätykseksemme löysimme paneelit sisätiloista, jonne timpurimme oli ne kantanut kun taivas oli alkanut näyttää sateen merkkejä. Olimme hämmästyneitä ja kiitollisia. Ensinnäkin siksi, että sisäänkanto olisi kuulunut meille. Toiseksi siksi, ettei matskujen saapumisesta oltu toimittajan puolelta ilmoitettu. Paketista olisi sisustusmatskujen kohdalla hyvä tietää, että ehtis oleen passissa eikä Suomen suvikeli tärvelisi toimitusta. Nyt sään puolesta kamat oli kondiksessa. Matkalla pari pakettia oli saanut runtua, mut timpurin kanssa puhuttiin et ne voi hyötykäyttää siellä missä tarvitaan lyhyempää.

Saunaan tervan väristä kuusta


Kattoihin valkoista hopeasaarnia

Ulkonakin alkoi tapahtua, kun emme maalausinnossamme jaksaneet enää odotella julkisivua. Eira huimapäänä suti päädyissä paikoillasn olevat räystäslaudat (max.kork. 6.8m), jonka jälkeen laudoitettu pääty sai ensimmäisen kerroksen tulevaa sävyään, Tikkurilan Pika-Teho 560X:ää. 
Startti. Ja työturvallisuus?
Don't try this at home.
Sen jälkeen siirryimme maalaamaan valkoisia osia maassa. On nimittäin kohtuullisen pottumaista maalata niskakenossa räystäslautoja, kun ne on paikoillaan. Samoin vaatii aikalailla osumatarkkuutta kun ruskealla seinällä maalaa valkoisia koristelistoja. Päätettiin säästää niskalihaksia ja naamalle putoilevia maalipisaroita ja sivellä kahdesta maalikerroksesta ensimmäinen pintaan ennen paikoilleen naulaamista. Tyhjentyneistä kuormalavoista nakuteltiin tellinki, joka kannettiin varjon puolelle. 



Nopeaa touhu ei ole. Homma etenee sään ehdoilla ja silloinkin max. 20-35 laudan päivävauhtia kun välissä ootellaan kuivumista. Mut on sekin aina eteenpäin.